Pyöreä pöytä kannusti maaseudun mahdollisuuksiin

Pyöreän pöydän ympärillä keskustelivat Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen, Kuntaliiton toimitusjohtaja Jari Koskinen, Luonnonvarakeskuksen maaseutupolitiikan professori Hilkka Vihinen sekä Sitran kiertotalouden projektipäällikkö Kari Herlevi. Pauli Aalto-Setälä johdatti kuulijat maaseutupolitiikan ytimeen.

Maaseutu käsitteenä aktivoivat keskustelijat. Maaseudun määritelmä on ongelmallinen ja usein käy niin, että mielikuvilla perustellaan mielikuvia.

–Suomalainen paikkatietopohjainen aluetypologia on kuitenkin kansainvälisessä vertailussa hyvin edistyksellinen, Vihinen mainitsi.

Maaseudun koulutusmahdollisuudet pyöreän pöydän keskiössä

Kysymys maaseudun heikkenevistä koulutusmahdollisuuksista kiteytyi kahteen näkökulmaan: työvoiman saatavuuteen ja lähikoulujen merkitykseen. Erityisesti lähikoulut jakoivat pyöreän pöydän mielipiteitä.

Aaltonen ja Vihinen painottivat kyläkoulun laajempaa merkitystä.

–Kyläkouluun kiteytyy vahva paikallinen yhteisöllisyys. Tämän varaan myös elinvoimainen tulevaisuus voi kasvaa. Kyläkoulua ei siis nähdä ainoastaan oppimisympäristönä, vaan myös syynä sille, miksi lapsiperheet haluavat asua maaseudulla.

– Ainoa [kyläkoulun] lakkauttamisen este on nykyään lakiin kirjoitettu koulumatkan enimmäispituus, joka on kaksi ja puoli tuntia, mikä on huikea, Aaltonen totesi.

Kuntatalouden näkökulmaa tuova Koskinen korosti puolestaan valinnanvaran turvaamista opetuksessa ja lasten tarpeiden huomioimista.

– Kunnissa on tehtävä päätöksiä siitä, mihin palveluihin on varaa, Koskinen vastasi.

Pyöreää pöytää keskustelutti myös kyläkoulujen lakkauttamispäätösten taustalla oleva tiedon puutteellisuus. Maaseutupolitiikan professori Hilkka Vihinen peräänkuulutti läpinäkyvyyttä päätöksentekoon sekä kyläläisten osalllistamista päätöksenteossa. Laskennallisten valmistelujen tilalle tulisi Vihisen mukaan tehdä arvioita todellisista kustannuksista, joissa huomioidaan myös lasten ja kyläläisten oma arvio kyläkoulun merkityksestä ja arvosta.

Heiltä pitää kysyä ja heidät pitää osallistaa prosessiin, Vihinen konkretisoi.

Ammatillisen koulutuksen saatavuus liittyy puolestaan kiinteästi alueen elinvoimaisuuteen ja osaavan työvoiman saatavuuteen maaseudulla. Digitaalisaatio ei yksin korjaa tai turvaa koulutuksen saatavuutta maaseudulla.

Digitaalisia ratkaisuja pitää käyttää viisaasti, Sitran Herlevi totesi ja painotti, että ratkaisutavat vain työkalu.

– Olemassa olevaa rakennetta ei pitäisi ohentaa yhtään ennen kuin kokonaisuus on selvillä, Vihinen painotti. On tiedettävä, mitä välineitä on olemassa ja miten ne saadaan pelittämään esimerkiksi etäopetuksen ja työpaikalla oppimisen kannalta, Vihinen korosti.

Vapaa-ajan asukkaat alihyödynnetty potentiaali maaseudulla

Vapaa-ajan asukkaiden potentiaalia pohdittaessa pyöreä pöytä oli yksimielinen siitä, että se on maaseudulla alihyödynnetty.

– Suomessa on yhtä paljon kesämökkejä kuin on tubettajia, konkretisoi keskustelun juontaja Pauli Aalto-Setälä vapaa-ajan asukkaiden potentiaalia

Kaksoiskuntalaisuudessa nähtiin paljon mahdollisuuksia etenkin uuden maakuntamallin myötä, kun sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnilta maakunnille.

– Kysymys on, miten verorahoja kohdennetaan ja miten osallistumisen vaaleihin ja kunnan päätöksentekoon tulee sallia, Koskinen totesi.

Myös vapaa-ajan asukkaiden ryhtiliikettä toivottiin. Maaseudun monialayrittäjien työtä arvostetaan, mutta arvostus on pystyttävä osoittamaan myös käytännössä.

– Jos maksamme omalle siivoojalle tehdystä työstä pitäisi tämän osata tehdä myös puukapien tuottajalle ja muille maaseudun monialayrittäjille, Aaltonen laukoi.

Monipaikkaisuus korostuu tulevaisuudessa

Pyöreä pöytä korosti monipaikkaisuuden ilmiön merkityksen korostumista tulevaisuudessa. Ilmiö koskee niin ihmisiä, yhteisöjä, kulttuuria kuin elinkeinoa, vaikka kaupungistumisen retoriikassa monipaikkaisuuden näkökulma usein unohtuu pyöreän pöydän ääressä todettiin.

— Vahva paikallisuus voi olla osa globaalia kehitystä, korosti Herlevi ja lisäsi, että Varkaudessa toteutettuja teollisuuden symbiooseja tarvitaan lisää.

Maaseudulla paljon tekemätöntä työtä

Työperäiseen maahanmuuttoon liittyen pyöreä pöytä oli yksimielinen; suomalaisella maaseudulla on paljon tekemätöntä työtä ja paljon jäisi tekemättä ilman työperäistä maahanmuuttoa. Poliittisessa keskustelussa on laitettava mittasuhteet kuntoon ja keskityttävä myös maahanmuuton elinkeinopoliittisiin kysymyksiin. Ulkomaalaisen työvoiman rekrytointiin tarvitaan parempaa valtakunnallista politiikkaa ja välineitä kunnille, seutukunnille ja maakunnille.

Aaltonen esitti ajatuksen siitä, että digitalisaation ja robotiikan rinnalle tarvittava ”human capacity” tulee synnyttämään lisää työmahdollisuuksia myös maaseudulle, kuten energiatalouden järjestelijöitä.

– Ihmiset ovat keskiössä, Koskinen komppasi ja totesi, että tärkeät ihmiset, jotka luovat työtä maaseudulle, on löydettävä.

Monimuotoiselle yrittäjyydelle ja itsensä työllistymiselle on luotava hyvät edellytykset, Vihinen lisäsi. Maaseudulla toimeentulo pitää hankkia monesta eri työstä ja usein byrokratia tulee vastaan, kun ei ole ajateltu, että joku kokoaisi pirstaleiset työt yhteen tulonlähteeksi.

Kiertotaloudessa mahdollisuuksia maaseudulla

– Kiertotalouden yhteiskunnassa ei ole välttämättä hyvä, että olemme liian isoissa yhteisöissä, Vihinen sanoi. Herlevi puolestaan peräänkuulutti de minimis -tukien myöntämistä innovaatiopolitiikassa myös alkutuotannon yrityksille.

– Kyrö Distilleryn tarina voi syntyä missä vaan, Herlevi sanoi ja korosti sitä, että de minimis -tukia pitäisi pystyä kohdentamaan myös alkutuotantoon ja vesiviljelyyn, jossa voi syntyä paljon kiertotalouden innovaatioita. Herlevi myös korosti liikkumispalveluiden tehokkaampaa järjestämistä ja haastoi maakunnat mukaan Sitran maakuntien liikkumisen kehitysohjelmaan.

Elinkeinojen näkökulmasta peräänkuulutettiin myös infrainvestointeihin kokonaisnäkemystä, vaikka kuntatalouden todellisuutta myös huomautettiin. Välivaiheita ei kannatettu, vaan ratkaisuja pidemmällä tähtäimellä.

Byrokratian liiallisuudessa keskusteltaessa esitettiin sektoreiden välistä kokemusten vaihdantaa. Herlevi korosti, että Amerikassa työvoima liikkuu paljon enemmän yksityisen ja julkisen sektorin välillä jolloin monipuolinen kehittyvä näkökulma säilyy.

– Ongelmana on kunnianhimottomuus, kehittämisvirkamiestehtävissä minimoidaan epäonnistumisia sen sijaan että maksimoidaan onnistumisia, sanoi Vihinen ja totesi, että se ettei saa epäonnistua on painunut liiaksi selkäytimeen.

Maaseudun kehittäminen vaatii ponnisteluja uusilta maakunnilta. Maaseutupolitiikan pyöreässä pöydässä korostettiin maaseutuvaikutusten arvioinnin tekemistä maakunnissa.

Maaseutupolitiikan pyöreä pöytä korosti kaikkien toimijoiden aktiivisuutta maaseudun potentiaalin täysimääräiseen hyödyntämiseen. Pyöreän pöydän viesti oli selvä:

– Kunnianhimo pitää olla kaikessa mitä tehdään, silloin saadaan tuloksia ja menestytään.

Kirjoittaja Antonia Husberg toimii Maaseutuparlamentti -tapahtuman tuottajana ja Maaseutupolitiikan neuvoston MANEn hanke- ja viestintävastaavana.