Karjalaiset ovat kotoutumisen kokemusasiantuntijoita

Kuva: Laatokan saariston rantakylien evakuointia, valokuvaaja luutnantti Pekka Kyytinen, 1944, Sotamuseo (CC BY 4.0).

Tänä syksynä tulee kuluneeksi 80 vuotta jatkosodan päättymisestä. Kun sota päättyi, piti jäljelle jääneeseen Suomeen sijoittaa noin 430 000 kotinsa menettänyttä eli kaikkiaan 11 % maan kaikista asukkaista. Näistä noin 407 000 oli karjalaisia, loput Petsamon, Sallan ja Kuusamon asukkaita. Koko tämän väestön sijoittaminen oli varsin suuri operaatio sodan runtelemassa maassa. Karjalan Liitto oli perustettu jo vuonna 1940 eli talvisodan jälkeen ajamaan kotinsa menettäneiden karjalaisten etuja asuttamiseen ja omaisuuden korvauksiin liittyvissä kysymyksissä.

Evakoista kaupunkilaiset ja teollisuusväestö hakeutuivat suurimpiin kaupunkeihin ja asutuskeskuksiin. Maatalousväestöä eli asuntoviljelystilaan oikeutettuja maanviljelijöitä oli siirtoväestä noin 35 %. Kaikkiaan Karjalan työikäisestä väestöstä sai elantonsa maa- ja metsätaloudesta 56 %. Vuonna 1945 säädetyn maanhankintalain mukaan sekä maatilan että asuntotontin tai kalastustilan Karjalassa omistaneille piti hankkia korvaavat tilat ja tontit Suomen uusien rajojen sisäpuolelta.

Uusilla asuinsijoilla siirtokarjalaiset ryhtyivät pian rakentamaan elämää alusta. Uutteruutensa ja sopeutuvaisuutensa avulla he pureutuivat pian uusien asuinalueitten elämään. Alkuvaiheiden vieroksunta haihtui ajan myötä, ja sittemmin karjalaiset hyväksyttiin tasavertaisiksi paikkakuntalaisiksi kaikkialla maassa.

Karjalaisten sijoituspaikkakunnille ryhdyttiin perustamaan Karjala-seuroja jo talvisodan jälkeen. Karjalaisseurojen tehtävänä oli karjalaisten sosiaalinen, taloudellinen ja henkinen tuki sekä siirtokarjalaisten asioista tiedottaminen kullakin sijoituspaikkakunnalla. Viimeistään 1960-luvulle tultaessa niiden toiminta siirtyi kohti karjalaisen kulttuurin harrastamista ja ylläpitämistä. Kyseiset yhdistykset ovat vielä tänäkin päivänä keskeinen osa erityisesti monien maaseutupaikkakuntien yhdistyselämää, toimien yhteistyössä mm. kuntien, seurakuntien ja muiden yhdistysten kanssa. Yhdessä karjalaisten pitäjä- ja sukuseurojen sekä säätiöiden kanssa Karjala-seurat muodostavat tänä päivänä valtakunnallisesti toimivan Karjalan Liiton, jossa on yli 300 jäsenseuraa ja hieman alle 20 000 jäsentä ympäri Suomen.

Vaikka maailma on muuttunut vuosikymmenien aikana, on karjalaisten kohtalo ajaton. Heidän jälkeensä ovat kotinsa ja kotiseutunsa menettäneet yhä uudet ihmisryhmät. Eurooppa kohtasi pakolaiskriisin vuonna 2015 ja muutamaa vuotta myöhemmin Venäjän hyökkäys Ukrainaan pakotti miljoonat ihmiset pakenemaan kodeistaan. Tarjoaako Karjalan Liiton historia ja liiton tekemä työ malleja nykyisiin siirtolais- tai maahanmuuttajakysymyksiin? Yhtymäkohdat ovat kiistattomia, vaikkakin karjalaiset olivat maan omien rajojen sisällä siirtyneitä Suomen kansalaisia.

Työvoimapula vaikeuttaa maaseudun yritysten kehittymistä. Maahanmuuttajat ja erityisesti kausityöntekijät ovat tärkeä osa maaseudun työvoimaa ja merkitys on edelleen kasvussa. Maaseutualueiden hyviä kotouttamiskäytäntöjä olisi hyvä selvittää myös aikanaan uusille paikkakunnille sopeutuneilta karjalaisilta. Liiton jäsenkunnan kokemus ja ainutlaatuinen osaaminen väestön integroitumisesta ja asettumisesta uuteen elinympäristöön ovat myös maahanmuuttoa koskeva voimavara. Tätä kokemusasiantuntijuutta olisi hyvä hyödyntää niin valtakunnallisella kuin paikallisellakin tasolla. 

Karjalan Liitto ry on mukana Maaseutuparlamentin Ideatorilla.

liittovaltuuston puheenjohtaja Pertti Hakanen, Karjalan Liitto ry.

liittohallituksen varapuheenjohtaja Outi Örn, Karjalan Liitto ry.