Ideafestivaalin antia: Hyvä elämä maaseudulla edellyttää mahdollisuuksien tasa-arvoa

Ideafestivaali – keskusteluja hyvästä elämästä maaseudulla –kampanja käynnistyi tammikuun puolessavälissä. Rakentavaa maaseutu- ja maaseutu-kaupunki -keskustelua herättävän kampanjan ensimmäisessä osiossa ihmisiä kutsuttiin keskustelemaan siitä, mitä tarvitsemme, jotta hyvä elämä toteutuu maaseudulla nyt ja kymmenen vuoden päästä.

Mitkä asiat puhuttelivat keskustelijoita ja mitä oivalluksia ensimmäisen osion (18.1.-26.2.) keskusteluista syntyi?

Leipää, lämpöä ja lauman – sitä ihmiset tarvitsevat

Hyvän elämän toteutumiseksi ei välttämättä tarvita tai kaivata mitään suurellista. Työ ja toimeentulo, koti johon tulla ja läheltä saatavat palvelut sekä osallisuuden ja yhteisöllisyyden tunne ovat hyvän elämän keskiössä. Suvaitsevaisuutta kaivataan kuin myös positiivisempaa virettä puheeseen maaseudusta.

Hyvän elämän tavoitteet koetaan olevan saavutettavissa avoimella keskustelulla ja yhteisellä tekemisellä. Näihin on otettava mukaan lapsia, nuoria ja lapsiperheitä ja kuunneltava heidän toiveitaan. Yhteisten pelisääntöjen muotoileminen koetaan erityisen tärkeäksi: kun on riittävästi yhteisiä ajatuksia, toiveita ja tarpeita rakentaa yhdessä hyvää elämää on asiat hyvällä tolalla.

Keskustelua avartaa lisäksi poismuuttaneiden (esim. opiskelijoiden), vapaa-ajan asukkaiden ja ulkopaikkakuntalaisten (esim. matkailijoiden) osallistaminen ja kuuleminen.

”Tiedon lisääminen maaseudun mahdollisuuksista tarpeen ja enemmän maaseutuhypeä. Liian yksipuolinen ja yksinkertaistava narratiivi kuihduttaa maaseutua...” (3)

”Hyvää elämää ei voi vain yhdellä tavalla määritellä - se tarkoittaa jokaiselle eri asioita... Hymy huulilla ja pilke silmäkulmassa on yleensä mukavinta - siispä positiivisen kautta!” (102)

”Aika vähän puhutaan lasten ja nuorten maaseudusta, ja asioita suunnitellaan paljon vanhusten ja aikuisten näkökulmasta...” (106)

Leipää – eli toimeentuloa itselle ja kumppanille sekä koulutusta nuorille

Mahdollisuuksista hyvään elämään maaseudulla ei välttämättä tiedetä tai tiedosteta. Suomeen tarvitaan enemmän ”maaseutuhypeä”. Tähän linkittyy ajatus siitä, että maaseutukuntien tulisi kehittää erityisesti nuorten asukkaidensa kotikuntasidettä. Sen voi tehdä vain kuuntelemalla heitä ja kehittämällä elinympäristöä yhdessä heidän kanssaan.

Yksi keskusteluissa esiin nousseista huolenaiheista on koulutuksen saatavuus haja-asutusalueilla. Miten käy maaseudun nuorten tilanteessa, jossa oppivelvollisuus on laajennettu 18-vuoden ikään saakka, mutta toisen asteen koulutusta ei käytännössä ole saatavilla kaikissa kunnissa? Muuttoa pois kotoa ei välttämättä toivo nuori itsekään.

Keskeiset kysymykset liittyvät myös toimeentuloon. Uskaltaako maalle muuttaa, jos työtä ja toimeentuloa ei löydy itselle ja kumppanille? Paikkariippumattoman työn kulttuuriin kaivataan muutosta ja enemmän joustoa. Entä miten onnistuu kumppanin etsintä, jos maalle muuttaa ennen kuin hänet on tavannut? Muuttoa ei välttämättä ole mielekästä toteuttaa yksin, eikä vain toisen työpaikkatoiveen toteutuminen välttämättä kannusta muuttamaan. 

Yrittäjyyden edellytyksiin puolestaan vaikuttavat muun muassa infrastruktuuriin liittyvät asiat kuten tiestön kunto ja tietoliikenneyhteyksien toimivuus.

”Maalle tarvitaan porukkaa, jotta se pysyy elinvoimaisena. Maalla-asuvienkin tulisi löytää kumppaneita ja puolisoita. ... Helpommin sanottu kuin tehty.” (54)

”Lähtökohtana on, että pitää saada elinkeino, että pystyy jossain elämään... Työn pitää olla myös merkityksellistä.” (59)

”Maaseudulla tarvitaan uusia tuulia, jotka motivoivat tekemään. Tarvitaan uskallusta, kokeiluja - ja kannustusta! Pitää olla lupa myös epäonnistua.” (105)

Lämpöä – eli koti ja läheltä saatavia palveluita

Suomessa ei ole olemassa vain yhtä maaseutua, vaan jokaisella paikalla on omat erityispiirteensä. Siksi puhutaan maaseuduista. Suomalaiset kaipaavat valinnan vapautta, esimerkiksi asuinpaikkaan liittyen, sekä mahdollisuuksien tasa-arvoa siis tasa-arvoisia mahdollisuuksia elää, yrittää ja toimia maaseudulla. Mutta uskaltaako maalle muuttaa, kun palveluita keskitetään suurien kaupunkien keskustoihin? Saako haja-asutusalueelle rakentaa omaa kotia? Kysytäänkin: lähteekö alueelta ensin asukkaat vai palvelut – entä toisin päin?

Jatkuva epävarmuus esimerkiksi palveluiden saatavuudessa haittaa hyvän elämän toteutumista ja paikallista toimintaa ja kehittämistä. Päättäjiltä toivotaankin myönteisempää ja rohkeampaa otetta maaseudun palveluiden kehittämiseen. Toisaalta haasteena nähdään se, että asukkaat ”arvostavat mahdollisuutta palveluun enemmän kuin käyttävät palvelua” (30). Kyläkauppoja kaivataan takaisin monipalvelukeskus-muodossa, jossa kyläkahvilaa, liikuntapaikkaa, mummokerhoa, kirjastoa jne. (48)

Maaseudun lähikoulut ja etäyhteydet toistuvat keskusteluissa ja oivalluksissa. Maaseudun kylillä sijaitsevia peruskouluja nähdään paikallisten yhteisöjen keskuksina. Miksei koululaisia voisi kuljettaa keskustoista maaseudulle? Perheiden tarpeita sekä lasten ja nuorten näkökulmia on kunnioitettava ja kuunneltava.

Keskusteluissa tuli esiin, että kouluikäiset kaipaavat aikuisilta lisää mielikuvitusta, leikkiin osallistumista ja läsnäoloa. Olisiko näistä hyötyä myös edellä mainittujen asioiden edistämisessä?

”Iso ongelma on jatkuva epävarmuus, joka syö muuten hyvää toimintaa --> annettava varmuutta esim. toimintojen ja palveluiden osalta, jotta kehittämistä kannattaa ja uskalletaan tehdä.” (10)

”Mielikuvitus vähenee kun kasvaa aikuiseksi. Olisi hyvä jos aikuiset ei olisi niin "aikuisia". Mutta ei voi tietää millaisia.” (19)

”Maaseudun vetovoima on lähtöisin nuorista... Nuoret todella ovat se kristallipallo ja "kasvot".” (32)

”Itsellä näin lapsettomana tämä keskustelu avasi silmiä kouluverkon ja kyläkoulujen tärkeyden suhteen. Niiden arvoa maaseudun houkuttimena ei voi väheksyä." (63)

”Kunnanjohtaja nuorison whatsup-ryhmiin.” (99)

Lauma – eli kannustava yhteisö joka toivottaa myös uudet jäsenet tervetulleiksi

Nuoret kaipaavat kauneutta ympärilleen, mutta luontoyhteys ei riitä paikan pitovoimatekijäksi. Viihtyisä ympäristö vetää puoleensa, mutta hyvä elämä edellyttää yhdessä tekemistä, yhteisöllisiä tiloja (joita voidaan käyttää myös iltaisin), yhteisiä pelisääntöjä ja etenkin suvaitsevaisuutta.

Suvaitsevaisuus koetaan tärkeäksi asiaksi, jota kaivataan lisää. Yhteisöllisyyden tunne nähdään jopa välttämättömänä maalle muuttoa ajatellen. Liian vahvan yhteisöllisyyden varjopuolena nähdään sisäänpäinlämpiävyys, joka haittaa monia ja estää paikalle asettumista. Myös kiusaamista voi esiintyä. Toimivassa yhteisössä siihen tartutaan heti. Kulttuuritoiminta ja yhteiset tapahtumat koetaan tärkeiksi avoimuuden ja yhteisöllisyyden sekä suvaitsevaisuuden lisäämisen keinoina. Uusi asukas ja esimerkiksi uuden vauvan huomioiminen tervetulokortilla voi olla toinen keino.

(Kylä)yhteisöjen toiminta vaati enemmän tekijöitä, kuin sen yhden innostuneen nuoren jolle tekisi mieli siirtää kaikki vastuu. Aktiivisten nuorten määrä yhteisöissä ei ainakaan lisäänny, mikäli tiedetty lopputulema on yksinäinen puurtaminen. Pitäisi olla selvää, että nuoria ei saa jättää yksin väsymään vastuun alle. Sen sijaan heitä on tuettava aktiivisuuteen ja toimeliaisuuteen osana laajempaa yhteisöä. Aikuisilta toivotaan enemmän aikaa, kuuntelemista ja osallistumista lasten ja nuorten tekemiseen ja leikkeihin. Mobiiliyhteiskunnan kielteiset puolet heijastuvat etenkin kouluikäisten oivalluksissa.

”Meidän pitää kasvattaa yhteisesti suvaitsevaisuutta ja puuttua asioihin, jotka sitä vaativat.” (15)

”Aikuiset puhuu enemmän kuin leikkii. Olisi kiva, jos aikuiset saataisiin olemaan enemmän lasten kanssa ja leikkimään enemmän. Aikuiset leikkii vaan puhelimella. Sit lapsetkin on puhelimella.” (18)

”Maaseudun monipuolisuus ja elävyys on pienistä asioista kiinni - osin politiikasta, osin alueen asenneilmapiiristä.” (28)

”Maaseudun hyvä tulevaisuus on sekoitus järkeä ja tunnetta...” (29)

Monipaikkaisuuden huomioiminen yhä tärkeämpää – etenkin terveyspalveluissa

Lisääntyvän monipaikkaisuuden myötä nähdään, että uusia osallistamisen malleja on kehitettävä. Osallistamisen malleja on myös huomioitava, kun houkutellaan uusia asukkaita. Monipaikkaisuus nähdäänkin jo pitkästä aikaa mahdollisuutena ja elinvoimatekijänä. Samalla mietitään, miten hyvin ymmärretään maaseudulla elämisen realiteetit ja miten niihin suhtaudutaan.

Monipaikkaisuudesta keskusteltaessa herää kysymys erityisesti terveyspalveluiden saatavuudesta ja joustavuudesta. Hallinnollisiin rajoihin liittyvä joustamattomuus ja sen vaikutus monipaikkaisten arjen sujuvuuteen yllättää. Asiaan kaivataan muutosta.

Lapsiperheille arjen monipaikkaisuus on käytännössä mahdotonta. Kysymys herää siitä, voivatko lapset käydä kahta koulua ja/tai olla kahdessa hoitopaikassa samaan aikaan esimerkiksi osa-aikaisesti.

”Lisäksi monipaikkaisuus ja sen hyväksyminen myös terveydenhuollossa olisi välttämätöntä julkisen terveydenhuollon ylläpitämiseksi." (62)

Lisätietoa Ideafestivaali -keskusteluista

Ideafestivaali –keskusteluja järjestettiin helmikuun loppuun mennessä 22 kappaletta. Keskusteluihin osallistui yli 150 henkilöä, joista lähes puolet olivat alle 29-vuotiaita nuoria. Osallistujien joukossa on koululaisia, nuoria ja opiskelijoita, kylä- ja yhdistysaktiiveja, yrittäjiä, kunnanjohtajia ja kansanedustajia. Useimmat keskustelut on järjestetty Lapin, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueilla. Kiitämme lämpimästi kaikkia keskusteluja vetäneitä ja niihin osallistuneita!

Eri-ikäisten ja eri taustaisten ihmisten ääni kuuluu keskusteluissa syntyneissä oivalluksissa, joita on saatu yhteensä 121 kappaletta. Oivallukset on numeroitu ja luettavissa artikkelin lopusta. Oivallukset ovat myös koottu maaseutupolitiikan Viima-taululle (viima.com), joka upotettu artikkeliin alla.

Keskustelut jatkuvat 8.3. kysymyksellä ”miten luodaan enemmän hyvinvointia vähemmällä”. Keskustelun materiaalit ja ohjeet löytyvät sivulta ideafestivaali.fi. 

Siirry tästä ideafestivaali.fi -sivulle ja tule sinäkin mukaan!

Uutinen on päivitetty puuttuneilla oivalluksilla klo 16.18.

Oivallukset listattuna ja numeroituina

1. Tieto- ja viestintäliikenne ei tällä hetkellä ole tasalaatuisia, joten mahdollisuudet eivät ole yhdenvertaiset kaikkialla. Pitäisi olla niin opiskelun kuin työn näkökulmasta.
2. Maalle ei välttämättä tarvita mitään erikoista lisää, mutta nykyiset palvelut olisi pidettävä ja niitä kehitettävä.
3. Tiedon lisääminen maaseudun mahdollisuuksista tarpeen ja enemmän maaseutuhypeä. Liian yksipuolinen ja yksinkertaistava narratiivi kuihduttaa maaseutua, koska se vähentää halua olla tai tulla kunnassa.
4. Tarvitaan maaseudun etua ajavia poliittisia päätöksiä - enemmän mahdollistamista, vähemmän estämistä esim. resursseja vähentämällä.
5. Monipuolisemmin varaa valita: kiinnitettävä huomiota mm. julkiseen liikenteeseen, työpaikkoihin ja koulutuksen sijaintiin. Valintojen rajallisuus esim. harrastuksissa ja valinnaisaineissa jättää ihmisiä erilaisiin asemiin verrattuna kasvukeskusten lapsiin.
6. Eri puolilla Suomea voi olla hyvin paljon samankaltaisia toiveita maaseudun kehityksestä kuntien erilaisuudesta huolimatta.
7. Etäyhteyksien parantaminen voisi edesauttaa maaseutujen elinvoimaisuutta etätyön ja -opiskelun muodossa.
8. Maaseudun kuntien tulisi kehittää asukkaidensa kotikaupunkisidettä ja pyrkiä nostamaan hyviä puolia.
9. Muutokset lähtevät oman kunnan asukkaista, joten on tärkeää saada yhteisölle yhteinen tahtotila tehdä ja kehittää.
10. Iso ongelma on jatkuva epävarmuus, joka syö muuten hyvää toimintaa --> annettava varmuutta esim. toimintojen ja palveluiden osalta, jotta kehittämistä kannattaa ja uskalletaan tehdä.
11. Kulttuurimuutosta kaipaillaan sisäänpäinkääntyneisyyteen ja verkkokauppakeskeisyyteen: jos paikalliset olisivat enemmän ulospäinsuuntautuneita, integroituminen olisi helpompaa ja kivijalkakaupat (ts. palvelut) vahvistuisivat.
12. Hailuodossa asiat ovat hyvällä tolalla, pelisääntöjä yhteiselämiseen ja kohti paikallista tuotantoa!
13. Maalla asuminen tarjoaa moninaista virikettä ja suvaitsevaisuus on tärkeää.
14. Luontoyhteys yksin ei riitä, eikä päivittäisen elämän sujuminenkaan yksin.
15. Meidän pitää kasvattaa yhteisesti suvaitsevaisuutta ja puuttua asioihin, jotka sitä vaativat.
16. Meillä on riittävästi yhteisiä ajatuksia, toiveita ja tarpeita rakentaa yhdessä hyvää elämää.
17. Kulttuuri ja tapahtumat on keino tuoda yhteisöä lähemmäs sinne muuttavia ihmisiä, helpottaa ”sisälle pääsyä”.
18. Aikuiset puhuu enemmän kuin leikkii. Olisi kiva, jos aikuiset saataisiin olemaan enemmän lasten kanssa ja leikkimään enemmän. Aikuiset leikkii vaan puhelimella. Sit lapsetkin on puhelimella.
19. Mielikuvitus vähenee kun kasvaa aikuiseksi. Olisi hyvä jos aikuiset ei olisi niin "aikuisia". Mutta ei voi tietää millaisia
20. Ihminen tarvitsee liikuntaa ja se on hauskaa. Hyvää elämään tarvitaan uimahalli, urheilukenttä ja luistelukaukalo. Nyt ja 10 vuoden päästä.
21. Maalla on hyvä elää, kun on vihreää ja tilaa ja voi tehdä kaikkea - ei ole jonoja eikä ruuhkaa - on turvallisempaa, kun on Korona. Haluan elää maalla aikuisenakin.
22. Hyvä elämä on sellaista, että voi tavata serkkuja ja isovanhempia ennen kuin ne kuolee. Kunpa Korona päättyisi pian.
23. Nuoret ovat melko tyytyväisiä maaseutuun.
24. Paluu kotiseuduille opiskelujen jälkeen on ajankohtaista todennäköisesti siinä vaiheessa, jos haluaa perustaa perheen.
25. Luonto nähdään maaseudun vahvuutena, mutta toisaalta se koettiin myös niin itsestään selvänä, ettei sitä välttämättä osaa arvostaa.
26. Nuoret kaipaavat kauneutta ympärilleen. Kukkapeltoja ja -istutuksia, viherrakentamista myös taajamiin.
27. Etätyön lisääntymisen myötä maaseudun työllistymismahdollisuudet ovat parantuneet.
28. Maaseudun monipuolisuus ja elävyys on pienistä asioista kiinni - osin politiikasta, osin alueen asenneilmapiiristä.
29. Maaseudun hyvä tulevaisuus on sekoitus järkeä ja tunnetta. Käytännön materiaalisia asioita, kuten valokuitu, liikenneyhteydet, koulutuspaikat jne. Näihin asioihin ja haasteisiin on löydettävä ratkaisuja. Sitten on paljon kysymys myös tunteista, maineesta, kulttuurista. Mitä pidetään hyvänä elämänä ja tavoiteltavana elämäntyylinä, millaisia tavoitteita nuorilla on, millaisen ympäristön koetaan tukevan omaa hyvinvointia jne.
30. Edellä mainitut asiat ruokkivat toisiaan - ja mitä enemmän ihmiset haluaa muuttaa maalle, sitä parempia palveluilta on mahdollista ylläpitää ja syntyy. On haastavaa, että usein paikalliset arvostavat mahdollisuutta palveluun enemmän kuin käyttävät palvelua --> palvelu voi lakata ja sitten harmitellaan.
31. Maaseutu kiinnostaa. Toiveet ja tavoitteet olisivat varmasti saavutettavissa yhteisellä ja oikein suunnatulla kehityksellä.
32. Maaseudun vetovoima on lähtöisin nuorista ja oikeastaan kunnan/kylän/yhteisön manetta on vaikea muuttaa myöhemmällä iällä vaan se saavutetaan nuorena. Nuoret todella ovat se kristallipallo ja "kasvot".
33. Monipaikkaisuuden ja työn luonteen muutoksen myötä on kehitettävä myös uusia osallistamisen malleja. Uusia asukkaita houkuteltaessa on huomioitava
34. Maaseudun narratiivissa pitäisi tiedostaa että kaikki eivät ole paluumuuttajia --> huomioitava esim. tervetulotoivotuksin, palveluiden käyttöä mahdollistaen, kiinnittämällä huomiota integrointiin. Yhteisöllisyyden varjopuoli, sisäänpäinlämpeävyys, haittaa monia ja estää asettumista --> epämieluisa ympäristö.
35. Kyläkouluja kuuluisi ajatella yhteisöjensä keskuksina --> oppilaita voisi kuljettaa myös keskuksista pois päin, jolloin kyläkoulujen elinvoimavaikutus ja ylipäätään olemassaolo olisi turvatumpaa. Ajatusmaailman muutos tähän toisi kauaskantoisia vaikutuksia myös esim. yhteisöllisyyteen.
36. Työtä olisi oltava niin kunnissa kuin tehtävissä etänä --> ajatusmaailman muutos monelle alalle tervetullut.
37. Nuorten lähteminen muualle ei ole paha asia, mutta pidettävä huolta siitä, että kunnassa säilyy asioita joiden takia palata. Näitä esim. mahdollisuudet tehdä aidosti valintoja (vaikka harrastusten ja asumismuotojen välillä) ja peruspalvelut.
38. Yhteisöllisyys tärkeä veto- ja pitovoimatekijä, kehitettävä sitä niin että se ottaa enemmän ihmisiä mukaan kuin sulkee ulos.
39. Korkeakoulutuksella on merkittäviä aluetaloudellisia ja -poliittisia vaikutuksia, joten on pidettävä huolta sen kattavuudesta jatkossakin. Erityisesti esimerkeiksi nousivat Kajaani ja Savonlinna.
40. Työllistyminen mietityttää maallemuutosta haaveilevia: nettiyhteys + tie ovat edellytyksiä työn kannalta
41. Takaisin maalle muuttamisen mahdollisti: työllistyminen, peruspalvelut: netti ehdoton
42. Nuorten muuttaminen alueelle täytyy mahdollistaa perheen edellytykset: koulukyytien järjestelyt, odotusaika lapsella ei saisi olla tunteja.
43. Tieverkoston ylläpitäminen ehdoton
44. Hyväkuntoiset koulut
45. Liikuntamahdollisuudet maaseudulla mietityttävät, esim. joukkuelajeissa onko riittävästi ”pelaajia”?
46. Terveyspalvelut oltava lähellä.
47. Pienten lasten kanssa kaksipaikkaisuus on haaste: voivatko lapset olla kahdessa koulussa ja päiväkodissa tulevaisuudessa? Lasten hoitoon vieminen vie myös paljon ajoaikaa = vapaa-aikaa
48. Kyläkaupat takaisin; kyläkahvila+liikuntapaikka+mummokerho+kirjasto tms. tulevaisuuden kyläkauppa?
49. Kyläyhteisöt uuteen nousuun: ennen on järjestetty yhdessä saunailtoja ja latotansseja, järjestetään vielä nykyäänkin: järjestämisen ilo. Kyläsauna voisi olla matalan kynnyksen yhdistävä asia yhteisöllisyyden rakentamiselle
50. Miten aktiivinen kylä syntyy ja pysyy yllä? Linja-autoretki kesässä, pikkujoulut yhdessä kylän kesken: Vaatii tiiviin ydinporukan, joka järjestää toteutuksen. Edellyttää uuden muuttajan, uuden vauvan huomioimista: esim. vauvoille onnittelut. Ilman kylätaloja jumppasaleja ei onnistuisi. Joillakin kylillä on yhteinen kylien neuvottelukunta palvelutoiminnan kehittämiseen kunnan puolesta korvausta vastaan --> palkintokannuste kylään muuttavalle, esim. omenapuun taimi?
51. Unelmien koti maaseudulla: Ystävät, kaverit, sukulaiset olisivat lähellä ja infra sekä palvelut olisivat kunnossa
52. Yrityksen kasvuedellytykset: Maaseudun muut yritykset tukevat toisiaan, kunta tukee esim. tiliasioissa, leader yms. Avarakatseisuutta lisää; ymmärretään puolin ja toisin eri tyyppisten yritysten syntymistä maaseudulle.
53. Maalaisten pitäisi hyväksyä kaupunkilaiset maalle. Mutta entä toistenpäin? Kaupunkiin muuttava maalainen ei välttämättä saa yhtä hyvää vastaanottoa. Maalaisten pitäisi hyväksyä kaupunkilaiset. Se on iloinen juttu, jos saadaan porukkaa maaseudulle. Molemmin puolin tulisi hyväksyä toiset. Avoimin mielin, kun tulee maaseudulle.
54. Maalle tarvitaan porukkaa, jotta se pysyy elinvoimaisena. Maalla-asuvienkin tulisi löytää kumppaneita ja puolisoita. Jos jäädään yksiksemme, niin maaseutu hiljenee. Pirtissä valot ehkä vielä 50 v, mutta sitten ne sammuvat. Helpommin sanottu kuin tehty.
55. Tämä keskustelu olisi avartavampi, jos linjoilla olisi enemmän kaupunkilaisia.
56. Miksi toinen ajattelee eri tavalla kuin minä? Miksi toinen ottaa asian tosi raskaasti? Maaseutu ja kaupunki eivät toki ole sama asia. Meille ei maaseudulla ole varaa menettää yhtään ketään uutta asukasta. Paikallisesti kannattaa miettiä omia vahvuuksia. Miksi maalle haluttaisiin muuttaa pienelle tontille? Sitä varten ovat kaupunkien omakotialueet. Yhteisöllisyys on maaseudun etu. Kaikki voivat oppia toisiltaan.
57. Yhteistyöllä ja molemminpuolisellla "joustamisella" yleensä saadaan parhaita tuloksia.
58. Tarpeelliset palvelut hyvällä etäisyydellä, sosiaalinen verkosto, hyvät tietoliikenneyhteydet, hyvät tiet, positiivinen vire alueella
59. Lähtökohtana on, että pitää saada elinkeino, että pystyy jossain elämään. ”Elämisen mahdollisuus” – olisi kohtuullinen toimeentulo kaikille. Elinkeinot on tärkeä, mutta että ne olisivat sellaisia, että mahdollistaisivat kohtuullisen elämisen mahdollisuuden, toimeentulo riittäisi elämiseen. Ei ole niin tärkeää onko työ koulutusta vastaavaa, mutta se olisi ennen kaikkea mielekästä ja saisi siitä toimeentulon. Työn pitää olla myös merkityksellistä
60. Maallemuutto edellyttää sitä, että periltä löytyy yhteisö johon pääsee mukaan, ja että palvelut on riittävän lähellä --> ts. jääminen on mahdollista
61. "Monipaikkainen terveydenhuolto kommentti oli sellainen, joka ei itsellä ollut tullut vastaan, mutta varmasti vaikeuttaa arkea jos esim. kaksi paikkakuntaa ovat kaukana toisistaan." Sairaanhoitopiirien rajalla toiminta ei siis aina toimi "maalaisjärjen" mukaan, eikä monipaikkainen elämä aina siksi toimi jouhevasti. Tämä yllätti monia.
62. "Hyvää keskustelua, tuo polttoaineverotus asia on tärkeä. Lisäksi monipaikkaisuus ja sen hyväksyminen myös terveydenhuollossa olisi välttämätöntä julkisen terveydenhuollon ylläpitämiseksi."
63. "Itsellä näin lapsettomana tämä keskustelu avasi silmiä kouluverkon ja kyläkoulujen tärkeyden suhteen. Niiden arvoa maaseudun houkuttimena ei voi väheksyä."
64. Eri ihmisillä on erilainen käsitys maaseudusta, eri lähtökohdistaan ja erilaisesta maaseudusta käsin (huomioitava että käsitys maaseudun määritelmästä on tosi vaihteleva). Toisaalta tämä tarkoittaa sitä että monella on jokin suhde maaseutuun ja että maaseutu herättää siksi tunteita ja keskustelua.
65. Maaseudun kehittämiseen tarvitaan rohkeutta ja rohkaisua --> tätä tultava myös yksilöiden ja yhteisöiden ulkopuolelta --> olisi saatava uskallusta yrittää olla kaivattu muutos
66. Nuorella ikäluokalla selkeä ajatus siitä, että maaseudulla "ollaan semmoisia putkinäöllä olevia jyrmyjä päätöksen teossa ja siihen pitäisi tehä muutos" eli jokseenkin muutosvastarintaisia --> asenneilmapiiri vaatii töitä paitsi tulijoiden myös paikalla olijoiden kohdalla
67. Maaseudulla oleminen vaatii seuraavia: peruspalvelut kohtuullisella etäisyydellä, hyvät kulku- ja liikenneyhteydet (kaupunkeihin), työpaikkoja ja työntekijöitä, töitä myös kumppanille, hyvät tietoliikenneyhteydet mm. etätyölle, kirjastoautoja (kauppa-autot plussaa), oman ikäluokan edustajia ja ainakin kokeiluun uskaltautuvia.
68. Mukava kuulla että samoja asioita ajattelee muutkin kuin itse. Keskustelun aikana korreloitui, että mitä hyvää tällä omalla asuinpaikkakunnalla on.
69. Voisi olla huonomminkin. Paljon olisi kehitettävää ja mahdollisuuksia jäädä asumaan kotipaikkakunnalle.
70. Palvelut viedään pääkaupunkiseudulle (isoihin kaupunkeihin), vaikka ihmiset haluaa yhä enemmän muuttaa syrjäisemmäksi asumaan.
71. Samanlaisia ajatuksia, joten näitä asioita on pohtinut joku muukin kuin itse. Mutta kuinka saataisiin aikaiseksi liikahdus ja ihmiset muuttamaan maalle?
72. Käytännöllisellä tasolla keskustelu on ollut. Kuningasidea jäi puuttumaan, että kuinka saada ihmiset muuttamaan ja pysymään paikkakunnalla.
73. Muuttaminen maalle ei lopulta vaatisi niin paljoa
74. En ole ajatuksien kanssa yksin, kanssakeskusteluiden kanssa samoja ajatuksia, näin varmasti myös laajemmin. Mutta mikä on se kipinä, että massamuutto maaseudulle alkaisi
75. Maaseudun viehätys on juuri siinä että elämä on yksinkertaista. Peruspalvelujen säilyminen on tarpeeksi.
76. Kyläkauppojen tukeminen valtion puolesta pitäisi olla jatkuvaa.
77. Harrastukset varsinkin lapsille koettiin tärkeänä. Tällä hetkellä ne ovat aika paljon vapaaehtoisten yksityishenkilöiden ja seurojen varassa ja tarjonta aika yksipuolista.
78. Aikuisille voisi olla muutakin liikuntavaihtoehtoa kuin perus kuntosali.
79. Juna-yhteyksiä on onneksi lisätty, tilanne oli välillä huonompi. Linja-autolla liikkuminen on todella vaikeaa koska ainoat vuorot jotka kulkevat ovat koulukyydit. Terveyskeskuksessa käynti sivukylältä linja-autolla veisi melkein koko päivän.
80. Nuorempia kuntapäättäjiä kehiin, (alle 30- v.)
81. Kuntademokratia on nuorille tuntematonta. Se tulisi tehdä nuorille tutuksi.
82. Maaseudulla on monenlaisia resursseja työllistää itsensä yrittäjänä.
83. Maaseudulla on edullisempaa elää ja asua kuin kaupungeissa.
84. Monet tyhjät talot odottavat uusia asukkaita.
85. Jos maaseudulla olisi paremmat tietoliikenne yhteydet niin useampi muuttaisi maalle esim etätöihin.
86. Naapurikuntien elämästä oli mielenkiintoista kuulla.
87. Ei ole olemassa vain yhtä maaseutua: joka kolkalla ja kylällä on omat piirteensä. Maalaisuus voi olla erilaista meidän kylällä kuin naapurissa. Myös vaikkapa kylällä ikänsä asuneen ja uuden tulokkaan maalaisuus voivat olla hyvin erilaista.
88. Viestintä ja markkinointi on tärkeää: maalla on mukavaa, kylillä tapahtuu ja yhteisöllisyyttäkin on, mutta näkyvätkö nämä vahvuudet ulospäin? Jokainen maalla asuva on maaseudun paras markkinoija. Positiivinen puhe kyläläisen suusta on tehokkaampaa kuin viralliset myyntipuheet.
89. Maaseutuyhteisöissä tarvitaan rohkeutta ideoida ja kehittää sekä draivia, jolla saadaan muutkin yhteisön jäsenet mukaan. Itse kukin ja kaikki yhdessä voidaan saada paljon hyvää aikaan.
90. Yhteydet ovat tärkeitä: tietoverkot mahdollistavat mm. etätyöt ja palveluiden saavutettavuuden. Hyväkuntoinen ja turvallinen tieverkosto on turvallisuusasia, kylän ”käyntikortti” ja yritysten toiminnan perusedellytys.
91. Ole ylpeä siitä, että asut ja työskentelet maaseudulla.
92. Kaikki on mahdollista maaseudullakin - asenne ratkaisee.
93. Kunnan toimintaan on mutkatonta ja helppoa osallistua
94. "Olen merkittävä" - osallisuuden merkityksellisyys ja korostaminen
95. Maaseudun ja kaupungin ero on hyvä - ei tarvita vastakkainasettelua, molemmilla oma tarkoituksensa ja merkityksensä.
96. Nuoria on kuunneltava.
97. Kehitä palveluita "elä vie niitä pois".
98. Muistetaan tuottaa palveluita, jotta saadaan työpaikkoja ja elämää omaan maaseutuun. Kunnioita nuoria perheitä.
99. Kunnanjohtaja nuorison whatsup-ryhmiin.
100. Nuorisoon panostettava enemmän (tämä jo hyvällä mallilla paikoittain), päättäjien ja kuntalaisten kommunikaatiota kehittää sekä päättäjien kuunneltava ihan oikeasti mitä kuntalaiset haluaa/toivoo.
101. Kulttuurinmuutos parempaan ja positiivisempaan suuntaan suhtautumisessa maalla asumiseen.
102. Hyvää elämää ei voi vain yhdellä tavalla määritellä - se tarkoittaa jokaiselle eri asioita. 2. Yhteistyöllä, vuoropuhelulla ja toisiamme kuuntelemalla saamme aikaiseksi eniten ja parasta! 3. Jokainen meistä on oman alueensa kehittäjä, uudistaja ja puolestapuhuja. 4. Hymy huulilla ja pilke silmäkulmassa on yleensä mukavinta - siispä positiivisen kautta! 🙂
103. Oivalsin keskustelun aikana, että maalla asuminen ei saa tarkoittaa palvelutonta elämää. Myös se, että vaikka kaupungeissa on paljon mahdollisuuksia ja toimintaa, niin kyllä sitä on maallakin, mutta ehkä vain erilaista sellaista. Esimerkiksi sitä perunan viljelyä. :-)
104. Paikkoja joissa nuoret voivat olla ja kuunneltava kuntalaisia ja nuoria.
105. Maaseudulla tarvitaan uusia tuulia, jotka motivoivat tekemään. Tarvitaan uskallusta, kokeiluja - ja kannustusta! Pitää olla lupa myös epäonnistua.
106. Aika vähän puhutaan lasten ja nuorten maaseudusta, ja asioita suunnitellaan paljon vanhusten ja aikuisten näkökulmasta. Kysytäänkö lapsilta, millainen olisi heille hyvä maaseutu?
107. Man kan inte bara skapa en modell för ett gott liv, det måste finnas frihet att välja. (Ei voida luoda vain yksi malli hyvään elämään. On oltava vapaus valita.)
108. Individens roll för lokalsamhället!
109. ”UKKO” (lättföretagartjänster) för föreningar (Kevytyrittäjyyden palveluista mallia yhdistystoimintaan.)
110. Det finns många möjligheter på landsbygden men landsbygden har en oförtjänt och delvis falskt rykte om sig. (Maaseudulla on paljon mahdollisuuksia, mutta sillä on perusteeton ja osittain valheellinen maine.)
111. Landsbygdens story borde skrivas, målas, filmas, pratas om – och finansieras! (Maaseudun tarinaa tulisi kirjoittaa, maalata, videokuvata ja siitä tulisi puhua sekä rahoittaa!)
112. Vi borde som samhälle visa åt våra medmänniskor att det finns värde i att få vara med och påverka i mindre bygder som är svårare att få tag på i städerna. (Meidän tulee yhteisönä näyttää kanssaihmisille, että on arvoa saada olla mukana ja vaikuttaa pienissä paikkakunnissa – tämä on vaikeampaa isoissa kaupungeissa.)
113. Möjligheterna på landsbygden. (Maaseudun mahdollisuudet.)
114. Matchning av ”äldre företagare” –till yngre: generationsväxling. (Tuoda yhteen vanhempia yrittäjiä ja nuorempia: sukupolvenvaihdokset.)
115. Nätverk för unga kvinnliga företagare på landsbygden. (Verkosto nuorille maaseudulla toimiville naisyrittäjille.)
116. Identitet och värdegrund – hur diskuterar man det och hur möts man på mitten – bättre diskussion – bättre demokrati? (Identiteetti ja arvopohja – miten keskustellaan siitä ja miten voidaan kohdata puolessavälissä – paremmalla keskustelulla parempaa demokratiaa?)
117. Maalaiskuntien identiteetti, maaseutumaisen asumisen ominaispiirteet ja yhteisöllisyys houkuttelevat maaseudulle, mikä on huomioitava kehittämisessä.
118. Hyvät kulkuyhteydet ja tietoliikenneyhteydet ovat perusedellytys. Moni nuori arvostaa myös kyläkouluja.
119. On tärkeää, että kyläyhteisöllä itsellään on halu kehittyä mutta myös mahdollisuus vaikuttaa ja tulla kuulluksi.
120. Nuorten äänen kuulueminen (myös siinä välissä kun ovat esimerkiksi muualla opiskelemassa) on tärkeää.
121. Mielikuvat ja äänensävyt ovat merkitsevät: se miten maaseudusta ja yhteisöistä puhutaan ja miten ne itsestään puhuvat vaikuttavat houkuttelevuuteen ja kiinnostavuuteen.
122. Nuoret haluavat osallistua myös kyläyhdistysten toimintaan, mutta toimintatapa pitä olla nuorille kiinnostava tapa.
123. Nuoret näkevät elämän/yrittämisen maaseudulla parempana, kun mitä aikuiset luulevat nuorten ajattelevan asiasta, eli nuorten mielipiteitä ei oikeasti kuunnella vaan aikuiset luulevat tietävänsä mitä nuoret ajattelevat.
124. Kyläidentiteetti
125. Mitä tarvitsemme hyvään elämään maaseudulla: monenlaisia asioita. Ei ole joko tai, vaan sekä että. Eihän kaupungissa eläminenkään ole jokaiselle vain samojen asioiden varassa. Perusasiat, palvelut, rauha, luonto, yhteisöllisyys. Jos maaseudulla asuu onnellisia ihmisiä, se voi houkutella muitakin sinne.
126. Ei varmaan mitään sen kummempaa viisastenkiveä. Paikoilla on omat vahvuutensa ja haasteensa, täytyy osata painottaa niitä vahvuuksia ja pyrkiä aktiivisesti ratkaisemaan haasteet yhteistyössä kunnan kanssa. Maailma on jatkuvassa muutoksessa ja uudet tuulet ja teknologiat vaikuttavat myös elämään maaseudulla, täytyy osata nähdä ne mahdollisuudet, joita tämä tarjoaa.
127. Monimuotoisia asioita ja tekoja.
128. Palvelujen uudet toteutustavat, esim. liikkuvat palvelut, muutakin kuin kirjasto- ja kauppa-auto, jotta maaseudulle saadaan tarvittavat palvelut järjestettyä. Ei vain yhtä ylhäältä annettua tapaa järjestää asiat.
129. Infra – trygga fungerande nätverk i hela landet.
130. Maaseutu tarvitsee paikkoja, joissa voi toteuttaa omaan senhetkiseen elämäntilanteeseen sopivia asioita. mihinkä ne sitten liittyvätkin. Paikkoja lapsille, perheille nuorille ja vanhuksille. Luoda heille onnellisen elämän mahdollisuus joko omaan rauhaan tai yhteisölliseen toimintaan. Monipuolista tarjontaa ja sopia pelisäännöt metsissä ja luonnossa liikkumiselle. Huomioida toisten tarpeet.
131. Trygga tillgång till basservice ( butik, apotek, post, vård mm)
132. Barnens liv på landet bör stödas så de inte tvingas flytta - tillgång till skolor och hobbyverksamhet är viktigt.
133. Förbindelserna i skärgården bör fungera - taga sommargästerna och turisterna med i beaktande vid behovet av förbindelsetrafik.
134. Viktigt att hitta hållbara trafiklösningar - nu är bilen ett tvång.
135. Bygden är olika på olika håll - alla borde kunna bli hörda.
136. Möjlighet att påverka sitt närområde - samarbete med kommunerna.
137. Lättare att få bygglov och att kunna bo på två orter samtidigt.
138. Vägarna borde underhållas bättre.
139. Man umgås naturligt över generationer med människor i olika åldrar.
140. Samspel med naturen, odlandet och bättre insyn till var maten kommer ifrån.
141. Byaanda och aktivt föreningsliv.
142. Utrymme för olika livsstilar, rum för djur och odling.
143. En trygg omgivning för barnen att växa upp i.
144. Rum, luft och frihet.
145. Njuta av naturen, lugn och ro.
146. Man får en identitet och får höra att man behövs och blir hörd som människa inte bara via yrket.
147. Gemenskap, lätt att få hjälp och ett socialt nätverk.