Energia ja liikenne ovat toimivan arjen peruspilareita

Kumppaniblogi: MaaElli-hanke (VTT ja Vaasan yliopisto)

Suomessa on ollut käytössä jo vuosikymmenien ajan eri keinoja torjua energia- ja liikenneköyhyyttä, ja kansainvälisesti verrattuna Suomi onkin onnistunut työssään hyvin. Talvi 2022–2023 herätti suomalaiset huomaamaan, että arjen kulut ja perustarvikkeiden hinnat voivat nousta äkillisesti ja tuntuvasti. Tämä niin sanottu poikkeustalvi osoitti, etteivät kaikki vallitsevat tukijärjestelmät sovellu poikkeusoloihin. Siksi tuntuvat hinnannousut ovat heijastuneet vaihtelevasti eri kotitalouksiin ja yrityksiin. Maaseudun osalta vaikutuksia on selvitetty valtakunnallisessa MaaElli-hankkeessa, jonka havaintoja ja mietteitä esitellään tässä tekstissä. Lisäksi hanke toteuttaa Maaseutuparlamentissa kaksi työpajaa, joissa käsitellään aihepiirejä asukkaiden sekä yritysten näkökulmista ja halutaan kuulla osallistujien mietteet asiasta.

Hyvätuloinenkin voi olla liikenneköyhä

Koulukyyti, Kela-kuljetukset, liikenteen päästöjen vähentämistavoitteet, moottoritien meluvallit sekä pyörätiet ovat esimerkkejä keinoista, joilla vähennetään liikenneköyhyydestä kärsivien asukkaiden määrää. Laaja skaala eri keinoja on tarpeen, koska liikenneköyhyydessä on kyse taloudellisen näkökulman lisäksi kulkemisen turvallisuudesta, saatavuudesta ja kulkemiseen kuluvasta ajasta. Tämän vuoksi hyvätuloinenkin voi kärsiä liikenneköyhyydestä: jos yksinasuva, hyvätuloinen henkilö menettää ajokykynsä, on hän riippuvainen saavutettavasta liikennepalvelusta tai tuttavien avusta. Jos kalustoa tai palvelua ei ole saatavilla, niin rahallakaan ei voi yksittäinen ihminen kulkemista ratkaista. MaaElli-hankkeen toteuttaman maaseudun asukkaille suunnatun kyselyn perusteella valtaosalle joukko- tai palveluliikenteen puute, ja joillekin myös taksien saatavuus, ovat merkittäviä haasteita.

Enemmistölle kulkemisen haasteissa on kyse taloudellisesta tilanteesta. Asukaskyselyn mukaan yli puolet kokevat autoilun kustannukset korkeiksi, ja noin 11 prosentilla kyselyyn vastanneista on vaikeuksia muissa kuluissa auton omistuksen vuoksi. Suurimmalla osalla (84 %) vastaajatalouksista ei ollut perheenjäseniä, joiden kulkemiseen (autolla kuljettajana, polkupyörällä tai joukkoliikenteellä) vaikuttaisi alentunut toimintakyky. Sen sijaan turvallisten liikkumismahdollisuuksien puute, kuten kapea piennar, heikko valaistus tai riittämätön talvikunnossapito, vähentää maaseudun asukkaiden liikkumista pyörällä tai kävellen.

Energiaköyhyydessä on pitkälti kyse rahasta ja häiriöttömyydestä

Suomessa yhteiskunnallisilla toimilla on tähdätty sähköenergian edulliseen hintaan sekä häiriöttömään saatavuuteen. Sähkön tasainen saatavuus takaa, että asukkaat ja yritykset voivat esimerkiksi huolettomasti ostaa ja käyttää herkkiä sähkölaitteita. Suomessa ei saa talvikuukausien aikana katkaista kotitaloudelta sähköjä, vaikka sähkölaskut olisivat maksamatta. Kuitenkin sähköenergian suuri hinnannousu osoitti, että alueilla, kotitalouksilla ja yrityksillä on hyvin erilainen resilienssi sähkönhinnan suurelle nousulle ja vaihtelulle.

Kyselyyn vastanneista maaseudun asukkaista 20 prosentilla ei ollut varaa lämmittää asuntoaan kuten ennen. Lisäksi 28 prosentilla oli sähkölaskujen maksaminen vaikeaa, joista näistä osalla (4 %) talous oli ajautunut pidempiaikaisiin ongelmiin. Kuitenkin vain hyvin pieni osa (6 %) oli hakenut taloudellisia tukia tai muita avustuksia elämisen kuluihin.

Haasteet kasaantuvat

Energia- ja liikenneköyhyydestä aiemminkin kärsineet kotitaloudet ovat joutuneet entistä tiukemmalle, mutta nyt yhä useampi kotitalous joutuu kohtaamaan näitä vaikeuksia. Näissä talouksissa tulot ovat aiemmin riittäneet menojen kattamiseen, mutta nyt niiden on esimerkiksi täytynyt karsia merkittävästi kulutuksestaan sekä etsiä keinoja vähentää energian käyttöään ja autoiluaan.

Haasteet kasaantuvat usein samoille henkilöille ja ryhmille. Energia- ja liikenneköyhyyden riskiryhmiin on kirjallisuudessa tunnistettu kuuluvan muun muassa maaseudulla asuvat, iäkkäät, lapsiperheet, pienituloiset sekä liikkumisrajoitteiset. Olisi tärkeää, että kotitalouksien tilannetta tarkasteltaisiin kokonaisvaltaisesti neuvonnan ja tukien osalta, ja erityisesti huomioiden haavoittuvat ryhmät.