Julkilausuma

Maaseutuparlamentin yhteisen julkilausuman (maaseutupoliittisen julkilausuman) luonnos oli tapahtuman aikana avoinna verkkokuulemista ja keskustelua varten maaseutupolitiikan Viima-taululla (avoinna 25.–28.9.). Viima-alusta on nyt suljettu. Kiitos kaikille, jotka osallistuitte julkilausuman muotoiluun! Lämmin kiitos työpajojen vetäjille ja nuorisoraporttöörien ryhmälle. 

Seuraavaksi julkilausuman työryhmä päivittää pohjan tapahtumassa ja tapahtuman aikana saatujen näkemysten pohjalta. Maaseutupolitiikan neuvosto (MANE) käsittelee ja hyväksyy julkilausuman kokouksessaan 30.10. 

Hyväksytty julkilausuma päivitetään näille sivuille 30.10 jälkeen ja jaetaan päättäjille, valmistelijoille sekä MANEn verkoston kautta kaikille maaseudun arkeen ja elämään, työhön ja yrittäjyyteen, liikkumiseen ja kulkemiseen vaikuttaville tahoille. Toiveikas tulevaisuus tehdään yhdessä - ei yksin!

Maaseutuparlamentti -tapahtumassa käsitelty pohjateksti alla.

Kohti yhä aktiivisempaa, vastaanottavampaa ja turvallisempaa yhteiskuntaa

Maaseutupoliittinen julkilausuma ilmaisee, mitä tulevaisuuden tekeminen maaseudulla edellyttää päättäjiltä, valmistelijoilta, asiantuntijoilta ja meiltä itseltämme - vaikuttajina ja toimijoina maaseudulla.

Näemme maaseudun tulevaisuuden elinvoimaisissa, aktiivisissa ja kestävissä maaseutuyhteisöissä, jotka osallistuvat monipuolisesti taloudelliseen toimintaan ja kantavat vastuuta ympäristöstä ja kulttuuriperinnön säilyttämisestä. Toimiva maaseutu tarkoittaa hyvinvointia, vaurautta, turvallisuutta ja tasa-arvoa ja on osa kestävän suomalaisen yhteiskunnan rakentumista.

Kutsumme kaikki tahot mukaan toiveikkaan tulevaisuuden tekemiseen!

Aktiivinen ja toimiva maaseutu!

Sujuva arki maaseudulla tarkoittaa hyvinvointia ja vaurautta. Sen mahdollistavat ajantasainen ja toimiva infrastruktuuri, elinkeinojen jatkuva kehittäminen, toimintaympäristöön sovitellut palvelut, luonnonvarojen kestävä ja oikeudenmukainen käyttö, aktiiviset paikallisyhteisöt ja toimintakykyiset ihmiset. Kun etsitään ratkaisuja elinvoiman uudistamiselle, tulee myös maaseudun asukkailla, eri elinkeinojen yrityksillä ja yhteisöillä olla aktiivinen, näkyvä ja kuuluva rooli.

Toimiva ja turvallinen perusinfrastruktuuri on lähtökohta elinvoiman rakentamiselle alueesta riippumatta. Maaseudun teiden vaarallinen kunto, huippunopeiden tietoliikenneyhteyksien saatavuuden ja toimivuuden haasteet ja puhelinkuuluvuuteen liittyvät ongelmat on ratkaistava tavoitteellisesti. Energian, erityisesti sähkön suuret hintavaihtelut ovat johtaneet kohtuuttomiin tilanteisiin niin maaseudun arjessa kuin yrittäjyydessä. Mikään yrittäminen tai mitkään digitaaliset palvelut eivät toimi ilman mahdollistavaa infrastruktuuria. Julkinen panostus maaseutualueiden infrastruktuuriin on kriittinen ja vaikutukset kauaskantoiset.

Hyvinvointialueet ovat myös maaseutua ja harvaan asuttuja alueita, joiden asukkaiden hyvinvoinnista, terveydestä ja palvelujen saavutettavuudesta on jokaisen hyvinvointialueen kannettava vastuu. Lähipalveluperiaatetta tulee vaalia niiden järjestämisvastuulla olevien, myös sosiaali- ja turvallisuuspalvelujen osalta. Erilaisten paikkaperustaisten toteutustapojen soveltaminen on ensiarvoista! Hyvinvointialueiden julkisilla hankinnoilla on laajoja aluetaloudellisia ja maaseutuun kohdistuvia vaikutuksia – ne tulee tunnistaa ja huomioida päätöksenteossa.

Lähikoulut ovat maaseudun vahvimpia vetovoimatekijöitä. Kunnallisissa kouluverkkopäätöksissä on varmistettava, että päätöksen merkitys ja kerrannaisvaikutukset kylien ja alueen elinvoimalle ymmärretään. Valtakunnan tasolla sama koskee toisen asteen oppilaitosverkostoa: koulutuksen saatavuus ja saavutettavuus on kriittinen kysymys ja tulee taata lakiin kirjatuilla minimivaatimuksilla.

Maaseudun maankäyttöön ja sen luonnonvaroihin kohdistuu suuria ja ristikkäisiä paineita kestävyyssiirtymän ja ilmastonmuutoksen vuoksi. Paikallinen hyväksyttävyys on keskeistä ja maaseudun ääniä tulee kuunnella muutoksissa ja niiden hallinnassa. Valtakunnallisten energiaratkaisujen kestävyyden arvioinnissa tulee tunnistaa ja huomioida maaseudun maankäytölle, maisemalle ja toimintaympäristölle aiheutuvat muutokset. Maaseutu ei ole kansantalouden resurssiperiferia, eikä sitä voida sellaisena nähdä.

Maaseudun toimialoille maataloudesta matkailuun, teolliseen tuotantoon ja uusiutuvan energian tuotantoon tulee kehittää sosiaalisesti, taloudellisesti, ympäristöllisesti ja kulttuurisesti kestäviä ratkaisuja. On varmistettava, että vihreä ja digitaalinen siirtymä ja tietotalous palvelevat ja luovat eri maaseutusovelluksin uutta yritystoimintaa myös maaseutukaupunkeihin, kuntiin, kyliin ja paikallisiin yhteisöihin.

Rohkaisua tarvitaan kestäville ja paikallislähtöisille ratkaisuille vakinaiseen ja monipaikkaiseen asumiseen rakentamisesta ja kulkemisesta lähtien!

Vastaanottava maaseutu

Väestön ikääntyessä on panostettava osaavan työvoiman, yritysten jatkajien ja uusien yrittäjien saamiseen myös maaseudulle. Maaseudulla on suhteessa enemmän yrittäjiä ja itsensä työllistäjiä kuin kaupungeissa. Paikallisten yhteisöjen ja työnantajien yhteistyössä voidaan vahvistaa veto- ja pitovoimaa ja maaseudun näkyvyyttä työ- ja asuinpaikkana. Kykyä ottaa vastaan maahanmuuttajia ja maallemuuttajia on vahvistettava – se lähtee jokaisesta meistä itsestämme, meidän yhteisöistämme kuin myös yhteiskunnallisista rakenteista.

Vastaanottava maaseutu tunnistaa lisääntyvän monipaikkaisuuden mahdollisuudet. Ne konkretisoituvat osa-aikaisten asukkaiden osaamisen ja aktiivisuuden hyödyntämisessä paikallisten yhteisöjen toiminnassa, tyhjien asuntojen uudenlaisessa hyödyntämisessä ja vapaa-ajan asuntojen muuttamisessa vakituisiksi kodeiksi. Monipaikkaisuus konkretisoi kaupungin ja maaseudun vuorovaikutusta ja vahvistaa aluetaloutta. Asuntojen peruskorjauksen kohtuuhintainen rahoitus on usein maalle muuton edellytys ja merkittävä este.

On tärkeää, että päättäjät suhtautuvat eri ikäryhmien tarpeisiin ja ajatuksiin kunnioittaen, kuunnellen ja osallistaen. Kun nuorille jää kotiseudustaan myönteinen kokemus ja yhteenkuuluvuuden tunne yhteisöön, sinne todennäköisemmin palataan myös myöhemmin elämässä, jonka tarpeet on tunnistettava. Tunnetta yhteisöön kuulumisesta on tärkeää vaalia. Suvaitsevaisuus ja avoimuus on omiaan lisäämään paikan veto- ja pitovoimaa.

Turvallinen maaseutu

Maaseudun turvallisuutta luodaan yhdessä: hyvinvointialueet ja kunnat, viranomaiset, kansalaisyhteiskunta ja paikalliset yhteisöt. Turvallisuuden kehittyminen lähtee välittämisen kulttuurin vahvistamisesta, jolla huomioidaan erityisesti yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat. Tavoitteena tulee olla, että turvallisuuden tunne lisääntyy, huolen pitäminen toinen toisistaan vahvistuu ja avun saaminen on oikea-aikaista.

Tunnistettuihin paikallisiin haasteisiin pyritään löytämään ratkaisut osana kuntien ja kylien turvallisuussuunnittelua. Maaseudun kylissä vahvistetaan yhteisöllistä huolenpitoa, hyödynnetään olemassa olevia voimavaroja ja luodaan valmiuksia kohdata yllättäviä kriisitilanteita. Samalla vahvistetaan kylien yhteisöllistä varautumista eli kylävaraa. Kyläturvallisuustoiminta tulee tunnistaa osaksi kokonaisturvallisuuden ketjua sekä olennaisena osana hyvinvointialueiden ja kuntien suunnittelua.

Infrastruktuuria - oli kyse sitten liikenne- tai tietoliikenneinfrasta - tulee rakentaa ja ylläpitää maaseudulla niin, että se vahvistaa koko maan kriisinsietokykyä ja kansallista huoltovarmuutta. Energia- ja ruokaomavaraisuus sekä ruokahuolto ovat osa kokonaisturvallisuutta. Toteutus vaatii tekeviä käsiä, osaamista ja jaksamista. Julkisen vallan on kaikilla hallinnon tasolla tunnistettava, huomioitava ja myös panostettava toimintaedellytyksiin ja asuttavuuteen maaseutualueilla.

Maaseutu osana vaikuttavaa politiikkaa

Maaseudun ääniä tulee kuulua ja myös kuunnella päätöksenteossa kaikilla tasoilla. Lähidemokratiaa - asukkaiden ja maaseudun paikallisyhteisöjen osallisuutta - tulee vahvistaa erityisesti kylien, kunnan ja hyvinvointialueenvälisessä vuoropuhelussa. Tämä tulee näkyä kuntien ja hyvinvointialueiden rakenteissa, prosesseissa ja toimintatavoissa. Mutta myös kansallisessa politiikassa on paikkatietoisuutta lisättävä.

Poliittisten päätösten vaikutukset erilaisilla maaseutualueilla asuviin ihmisiin, maaseuduilla toimiviin yrityksiin ja arvoketjuihin, paikallisiin yhteisöihin sekä näiden rakenteisiin ja keskinäissuhteisiin on arvioitava kaikissa merkittävissä kansallisissa uudistuksissa, strategioissa, ohjelmissa ja lainsäädäntöhankkeissa. Maaseutuvaikutusten arviointi toteutetaan ennakoivasti, osallistavasti, myös osana toimeenpanoa ja päätösten seurantaa. Kielteisiä vaikutuksia tulee pystyä minimoida ja erilaisille alueille soveltuvia ratkaisuja tulee aktiivisesti etsiä ja mahdollistaa. Maaseutuvaikutusten arviointi maksaa itsensä takaisin osuvimpina toimenpiteinä, vaikuttavuutena ja tahattomien, ei-toivottujen ja välillisten vaikutusten välttämisenä sekä kokonaisturvallisuuden vahvistamisena.

EU:n seuraavan ohjelmakauden valmistelussa on Suomen kaltaisen, harvaan asutun, laajan ja metsäisen jäsenmaan kannalta olennaista, että maaseudun kehittämistoimet vahvistuvat yhteisissä politiikoissa. Yhteiseen maatalouspolitiikkaan (CAP) kohdistuu suuria muutospaineita, joiden yhteydessä koko unionin maaseutu tulee ottaa huomioon, myös itäiset ja pohjoiset rajaseudut. Myös koheesiopolitiikan tulee tunnista Suomen maaseutua, sen tarpeita ja mahdollisuuksia. EU:n valmisteluun ja päätöksentekoon tarvitaan paikkatietoista ja jopa -sensitiivistä otetta. On koko Suomen etu, että vaikutamme aktiivisesti EU:n maaseutusopimukseen ja EU:n pitkän aikavälin maaseutuvision konkretisoitumiseen. Niiden kautta voidaan vahvistaa maaseudun painoa EU-politiikassa.

Julkilausuman liite

Politiikkasuositukset

EU-päätöksenteko:

• Maaseudun kehittämistoimien tulee säilyä yhteisissä politiikoissa, ja niitä tulee vahvistaa. Suomen kannalta erityisen tärkeitä ovat mm. paikallinen omaehtoinen kehittäminen ja maaseudun elinkeinojen laaja määritelmä.
• Suomalaisten tulee vaikuttaa aktiivisesti Maaseutusopimukseen ja EU:n pitkän aikavälin maaseutuvision strategiaan, jotta maaseutu nousee sille kuuluvaan asemaan EU-politiikan agendalla, ja sen potentiaali saadaan käyttöön hyvinvoinnin lisäämiseksi kestävällä tavalla koko unionin alueella.
• Maaseutuvaikutusten arviointi tulee säätää velvoittavaksi keskeisessä EU-päätöksenteossa ja säädösten valmistelussa.

Kansallinen päätöksenteko

• Maaseutuvaikutusten arviointi tulee linjata kansalliseksi velvoitteeksi kansallisissa uudistuksissa, strategioissa ja ohjelmissa, joissa maaseutualueet ovat keskeinen toteutuksen ja toimenpiteiden kohde sekä peruspalveluja koskevissa päätöksissä erityisesti hyvinvointialue- mutta myös kuntatasolla. Kaupunki-maaseutu alueluokituksen mukaista tiedontuotantoa tulee vahvistaa kansallisesti tuotettavissa tilastoissa ja indikaattoreissa, jotta arviointi on mahdollista.
• Huippunopeat ja toimintavarmat tietoliikenneyhteydet ovat välttämätöntä perusinfrastruktuuria. Yritysten toimipaikkoja, asuntokuntia ja käytössä olevia vapaa-ajan asuntoja kattava valokuituverkko tulee rakentaa vuoteen 2030 mennessä.
• Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset on turvattava riittävällä rahoituksella. Valtionapujen 25–30 %:n leikkaukset on peruttava. Näiden satsausten kerrannaisvaikutukset vapaaehtoistyönä ovat moninkertaiset valtionapusummiin nähden. Kansalais- ja vapaaehtoistoiminnan merkitys maaseutualueilla on kriittinen ja eroaa kaupunkien kansalais- ja vapaaehtoistoiminnasta.
• Maaseutukiinteistöjen arvon lasku ja rahoituksen saaminen yritystoimintaan tai asunnon ostoon maaseudulta on vaikeutunut tavalla, joka uhkaa maaseudun potentiaalin hyödyntämistä taloudessa ja ihmisten hyvinvoinnissa sekä huoltovarmuudessa. Tulee pikaisesti selvittää vaihtoehtoja tilanteen kohtuullistamiseksi ja edistää ratkaisuja.

Alueellinen päätöksenteko

• Hyvinvointialueiden tulee turvata perusterveydenhuolto ja pelastuspalvelut koko järjestämisvastuullaan olevat palvelut myös maaseudulla ja harvaan asutuilla alueilla kehittämällä aktiivisesti alueille soveltuvia ratkaisuja. Myös kolmannen sektorin keskeinen rooli näissä tulee tunnistaa ja mahdollistaa.
• Maaseutuun kohdistuvien vaikutusten arviointi tulee säätää velvoittavana käyttöön hyvinvointialueiden merkittävissä palveluverkkopäätöksissä.
• Kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyötä on parannettava maaseudun ihmisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden tunteen vahvistamiseksi. Hyvinvoinnin ja turvallisuuden kehittämisessä on lisättävä systemaattista vuoropuhelua esim. hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden foorumeilla.
• Maakuntaliittojen strategioissa on tunnistettava nykyistä paremmin maaseutalueilla olevat mahdollisuudet ja merkitykset asumisen ja yrittämisen sekä huoltovarmuuden toteutuksen paikkana. Kaupunkien ja maaseudun välistä vuorovaikutusta on konkretisoitava maakunnissa. Kansallista ohjausta ja seurantaa on vahvistettava.

Paikallinen päätöksenteko

• Kuntastrategioihin ja toimenpideohjelmiin tulee sisällyttää myös kylätason tavoitteita ja toimia. Ne tulee muotoilla yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa ja heitä osallistaen. Kuntapäättäjien on tunnistettava kunnan maaseutualueisiin liittyvä potentiaali ja otettava se huomioon esimerkiksi kouluverkkoselvityksissä. Lähidemokratian toteutuminen varmistetaan säännöllisellä, aktiivisella ja molemminsuuntaisella kylä-kunta -yhteistyöllä, jonka käytännön työkaluja ovat esimerkiksi kyläfoorumit, kumppanuuspöydät ja osallistava budjetointi.
• Kuntataso on keskeinen työperusteisen maahanmuuton mahdollistaja ja yhteisönsä vastaanottokyvyn rakentaja. Tähän on ryhdyttävä tavoitteellisesti, ja käytävä sen edellyttämä dialogi toimijoiden kesken.
• Maaseutualueiden turvallisuutta vahvistetaan perustamalla esimerkiksi kylien pelastusryhmiä sekä varustamalla kylien yhteisöllisiä tiloja paikallisiksi valmiuskeskuksiksi (pavak). Kylien yhteisöllisen varautumisen täydentävä toimintamuoto ruuhkaisissa kriisitilanteissa eli kylävaran määrittely tulee olla osa jokaisen kunnan turvallisuussuunnittelua ja toimintaa. Myös normaalitilanteissa tulee hyödyntää kylien paikallistuntemusta.
• Tulee tehdä aktiivista työtä monipaikkaisuuden kehittämiseksi, kuntapäättäjillä tulee olla rohkeutta haja-asutusalueiden hyödyntämiseen kuntien vetovoimana. Kuntien tulee selkeyttää sekä helpottaa vapaa-ajan asuntojen muuttamista vakituisiksi kodeiksi.