Maa opettaa!

Torit, maa ja markkinat opettivat

Olen elänyt koko elämäni Maaseudulla, Teuvalla, Komsin kylässä, Luhtalan loukolla. En siis ole kotoportaita kauemmas päässy. Viljelen kotitilaani joka oli entiseen aikaan suuri, nyt keskimääräistä pienempi viljanviljelystila. Tiesin heti kun sukutilan haltuuni ostin, että jotakin muuta on tehtävä, että pärjään ja saan maatilani ja maatilkkuni maksuun.

1990-luvun alussa alkoi kuivakukat nousta unohduksen suosta ja naisten lehdissä esiteltiin kauniita asetelmia. Maaseudun Tulevaisuus oli tehnyt jutun rymättyläläisestä kuivakukkaviljelijästä Henrik Tammisesta. Isä oli leikannut jutun talteen ja minä lähdin tutustumisreissulle Naantalin seudulle. Siitä alkoi kymmenvuotinen ura kuivakukkakasvattajana, kukkien kuivaajana, kimppujen ja asetelmien väsääjänä ja syysmarkkinoilla kaupustelijana. Kun gramman siemenpussista aloitti keväällä ja jouluasetelmien myyntiin lopetti talvella, huomasi mitä on työnteko, kasvaminen, kauneuden käsittäminen, ihmisten kanssa kommunikoiminen, menojen ja tulojen ymmärtäminen ja yrityksen pyörittäminen.

Kuivakukkakauppiaana sain myös ensimmäisen puraisun siitä miten maa makaa muualla. Kaupustelu tiesi matkustelua maaseudun, kauppaloiden ja suurimpien kaupunkien markkinoille ja turuille. Torit, niiden myyjät ja torikahvilat ovat edelleen lähellä sydäntä. Torikahville on aina pakko ehtiä. Jokaisen paikkakunnan torilla on oma hieno henkensä. Torilta oppii paikkakunnan tavat. Torit, maa ja markkinat opettivat minut kauppiaaksi.

Tarinoiden rustaaminen on pirun mukavaa puuhaa

Kuivakukat saivat jäädä kun nuoruudesta asti ollut haave toteutui. Olimme pienellä porukalla puurtaneet melkein 15 vuotta ja vihdoin työ alkoi tuottaa tulosta. Kiittää saamme maaseutua, kansanlaulutekstejä, murretta ja 2000-luvun alun ihmisten kaipuuta juurilleen. Kävi älytön säkä ja Lauri Tähkä & Elonkerjuu orkesteri löi suuresti läpi niin maalla kuin kaupungeissa. Siinä samalla minun Suomi-tietouteni hypähti aivan uudelle tasolle. Rakasta kotimaata olen kolunnut ristiin rastiin nyt noin 20 vuotta. Tuhannet niemet ja notkot on koluttu, pienet ja suuret kesäjuhlat koettu. Tämä maa ja maisema toteutti haaveeni. 

"Tämä maa ja maisema toteutti haaveeni."

Kirjoittelin bändin päiväkirjaa ja halusin tutustua jokaiseen paikkakuntaan missä kävimme, kirjoittelin niistä mitä sylki sanoja suuhuni tuotti. Päiväkirja oli bändin kotisivuilla ja siitä tykättiin, se ruokki innostusta kirjoittaa vielä enemmän. Tämä oli siis noin 15 vuotta sitten, kun ihmiset jaksoivat vielä lukea. Nyt samat asiat pitää kertoa kuvalla ja puolen lauseen tekstillä. Kuitenkin, Like-kustantamolta ottivat yhteyttä ja kysyivät haluaisitko kirjoittaa teksteistäsi kirjan? No mikä ettei! En todellakaan ajatellut itseäni kirjoittajaksi, onneksi joku muu ajatteli. Nykyään tämä tarinoiden rustaaminen on pirun mukavaa puuha. Kotimaa, sen ihmiset ja maisema tekivät minusta kirjoittajan.

Pohjanmaalla tuulee aina ja väsäsimme naapurin isännän kanssa tuulivoimalan omaan metsään. Oma kylä muuttui hetkeksi kansainväliseksi rakennustyömaaksi. Oli pakko yrittää sönkätä lontoota, yrittää ymmärtää flaamia ja kuunnella sujuvasti ruotsia. Me pidimme yhtiökumppanin kanssa nuotiota, maistatimme suomalaista makkaraa ja maksoimme viulut. Olimme valjastaneet paikalliset tuulet päästöttömän energian käyttöön. Maaseutu pelastaa pallomme.

Niin, maasta ja maaseudusta olen saanut elämääni kaiken tarpeellisen. Tiedon, taidon, ymmärryksen, sen kuuluisan maalaisjärjen. Siinä on mielestäni tärkein äly mitä tarvitset. Maalaisjärki, yrittäminen ja hyvät käytöstavat. Niillä pääsee jo pirun pitkälle!

Teuvalla 23.2.2021 Simo Ralli