Monipaikkainen hoiva maaseudun tunnistamaton mutta kasvava ilmiö

Muodostuvatko terveyspalveluiden saatavuus ja saavutettavuus esteeksi monipaikkaiselle asumiselle?

Vapaa-ajan asuminen on merkittävin maaseudun monipaikkaisuuden muoto. Yli kaksi kolmesta mökinomistajataloudesta asuu vakituisesti mökkikuntansa ulkopuolella. Omistajat ovat keskimäärin yli 60-vuotiaita, suuriin ikäluokkiin kuuluvia pariskuntia, jotka viettävät vapaa-ajan asunnolla pitkiä aikoja.

Terveys- ja hoivapalveluiden saavutettavuudella ja saatavuudella on mökinomistajien ikääntyessä merkittävä vaikutus siihen, miten paljon vapaa-ajan asunnoilla on mahdollista ja ollaan valmiita viettämään aikaa. Suurimmiksi palveluiden käyttöä rajoittaviksi tekijöiksi koetaan tiedon puute palveluista ja niiden käyttöoikeudesta. Myös lähipalveluiden loittoneminen askarruttaa monia.

Maaseudun vapaa-ajan asukkaat olisivat kiinnostuneita käyttämään mökkikuntansa kiireettömiä terveyspalveluja, kuten hammashoito- ja laboratoriopalveluja, sekä erilaisia etä- ja digitaalisia palveluja nykyistä enemmän. Mahdollisuudet terveys- ja hyvinvointipalveluiden joustavaan monipaikkaiseen käyttöön tukisi mahdollisuuksia ja toiveita viettää enemmän aikaa vapaa-ajan asunnoilla (Pitkänen ym. 2019).

Välimatkat lähiomaisten välillä ovat kasvaneet

Väestörakenteen ikääntymisen myötä myös hoivaa tarvitsevan väestön osuus on maaseudulla kasvanut ja tulee edelleen kasvamaan. Samanaikaisesti välimatkat ikääntyneiden ja heidän lähiomaistensa kuten lasten ja sisarusten välillä ovat kaupungistumiskehityksen myötä kasvaneet. Yhä useamman maaseudun ikääntyvän asukkaan lähin omainen asuu etäällä eri paikkakunnalla.

Valtakunnallisesti on arvioitu, että noin 65 000 suomalaista on etäomaishoitaja (Monipaikkaisuuskortit 2021). Tämä tarkoittaa, että pääasiallinen hoivan antaja asuu vähintään yli 50 kilometrin päässä hoivaa tarvitsevasta lähiomaisestaan. Usein etähoiva liittyy tilanteeseen, jossa kaupungissa työskentelevät lapset huolehtivat maaseudulla asuvista ikääntyvistä vanhemmistaan. Etähoiva lisää näin myös monipaikkaisuutta kaupunkien ja maaseudun välillä.

Monipaikkaisen etähoivan laajuudesta, merkityksestä ja haasteista sekä maaseudun ikääntyvän väestön tarvitsemasta tuesta ja mahdollisesta hoivaköyhyydestä (Kröger ym. 2019) ei ole saatavissa tarpeeksi tietoa. Etäomaishoitajat kohtaavat arjessaan monenlaisia haasteita, kuten miten saada riittävästi tietoa ikääntyneestä omaisesta ja hänen saamastaan huolenpidosta, miten taata etäältä omaisen turvallisuus ja pärjääminen ja saada tietoa tarjolla olevista palveluista sekä lähiyhteisön toiminnasta.

Monipaikkaisuus tuo haasteita ja mahdollisuuksia maaseudulla tarvittavaan hoivaan

Monipaikkaisia asukkaita ja etähoivan antajia ei ole riittävällä tavalla huomioitu hoivasektorilla ja maaseudun hoivan kysymyksissä. Esimerkiksi etäomaishoitajien merkitys ja heidän kohtaamansa haasteet omaistensa tukemisessa tulisi tunnistaa nykyistä paremmin.

Toisaalta monipaikkaiset asukkaat voivat olla myös resurssi erilaisten maaseudun hoivapalveluiden tuottamiseen ja tarjoamiseen, mikäli osa-aikaiseen työhön ja vapaaehtoistyöhön sopivia osallistumisen malleja olisi olemassa ja tarjolla. Jo nyt esimerkiksi vapaa-ajan asukkaat osallistuvat aktiivisesti monen maaseutukylän toimintaan kylätoiminnan, paikallisten yhdistysten, tapahtumien ja mökkiläistoimikuntien kautta.

Lisää aiheesta

Pitkänen ym. 2019 Monipaikkaisten vapaa-ajan asukkaiden kokemukset sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeesta ja käytöstä. STM:n julkaisuarkisto Julkari

Monipaikkaisuuskortit (pdf) 2021

Kröger ym. 2019 Ikääntyneiden hoivaköyhyys. STM:n julkaisuarkisto Julkari