Maaseudustuminen on seuraava megatrendi!

Surkuhupaisalla huumorilla on laskettu tienvarren asukkeja ja kylän tilaa. Kuinka huonosti menee ja kuinka huonosti tulevaisuudessa meneekään. Olemme kiltisti tyytymässä kohtaloomme ja ollaan niitä viimeisiä mohikaaneja jotka sinnillä elävät juurillaan. Kaupungistuminen etenee ja maaseudun asukit vähenee ja vanhenee.

Omiin asumuksiin ja elämään omassa kylässä ollaan erittäin tyytyväisiä. Talot ja puutarhat ovat hienossa kunnossa ja ollaan ylpeitä omasta pienestä maailmasta, mutta oman ajan jälkeen tulevaisuutta asuinpaikalla ei enää nähdä.

Se laittaa mieltä matalaksi. Siihen auttaa, kun laskeskelee illanistujaisissa, että tulevaisuudessa menee vieläkin heikommin. Maaseudun tulevaisuudenuskosta ja uskomattomuudesta kertoo se, että me periferian asukit tilaamme sanomalehteä siksi, että näemme kuolinilmoitukset. Kuolleiden päivittely on päivittäistä keskustelunaihetta kahvipöydissä. Olisi siinä alapuolella myös syntyneet, mutta niistä ei juuri puhuta.

"Tuskin nuoret takaisin tulee, niillä on jo oma elämä etelässä. Lapsenlapsikin on monikulttuurisessa musiikkipäiväkodissa, ei hän tänne junttilaan halua."

Pahentaako tällaiset ajatukset ja puheet maaseudun houkuttelevuutta?

Niin, minullakin on maatila, metsää ja isohko pohjalaistalo. Haluaisin tietenkin, että komea talo pysyy suvussa ja maa- ja metsätaloudelle olisi jatkajia. Ennen tällaisella maatilalla eli koko perhe, nyt yksi henkilö voisi saada hyvällä tuurilla puolet elannostaan. Meneekö maatalouden tila vielä huonommaksi? Sen aika näyttää.

Kysymys kuuluu, haluanko omien lapsien jäävän kotopaikalleen, jos tulevaisuus on sitä, että suurin osan torpista on kylmillään. Haluanko laittaa elämänpituisen pallon lapseni jalkaan, jos hän joutuu asumaan yhä vain näivettyvällä seudulla, vain siksi että vanhemmat haluaa talon ja maiden pysyvän suvulla. Olisiko sittenkin järkevämpää myydä koko helahoito pois ja ostaa kaksio Kruunuhaasta?

Pahentaako tällaiset ajatukset ja puheet maaseudun houkuttelevuutta? Millä tänne voidaan saada ihmisiä, kun emme itsekään enää usko siihen? Kaupungistumisen aivopesu on tehnyt tehtävänsä.

Monipaikkainen asuminen, se on maaseudun tulevaisuutta

Onneksemme tuli maailmanlaajuinen pandemia ja alkoi muuttaa ihmisten perusajattelua. Maaseutu markkinoi salakavalasti itse itsensä, olematta mitään muuta kuin omaa tylsää luontoa, tilaa ja turvallisuutta. Yhtäkkiä kotokotoon olikin mukava tulla, omassa pihassa sai touhata vapaasti, metsässä kulkea, kylä raitilla dallata. Ei kaupunkiin menneet lapset olleetkaan unohtaneet kotipaikkaansa. Sinne on hyvä tulla turvaan, kun hätä on suurin. Maaseutu on ollut aina turva, kun isot kriisit ovat iskeneet.

Mikä vapaus ja tilan tunne täällä onkaan, lapset saavat leikkiä ulkona, ja vanhempien ei tarvitse pelätä. Onhan täälläkin vaikka mitä harrastuksia, yhteydet pelaavat ja kaikki tarvittavat palvelut löytyy vähintään tunnin ajomatkan päästä. Sama aika meni, kun meni kaupoille julkisilla keskustaan. Mikä mahtavuus on, kun voi vetää Teams-kokousta lasikuistilla ja katsoa samalla västäräkkien pesäntekoa, ja kylläpä on maatalous muuttunut, valtavan kokoisia koneita liikkuu tiellä ja lapset ovat aivan innoissaan. Kyllä täällä kotiseudulla olisikin vain hienoa viettää aikaansa. Täällä on tilaa kääntyillä ja hengittää!

Monipaikkainen asuminen, se on maaseudun tulevaisuutta. Itsekin, vaikka elämänmittaisen pallon isältäni nilkkaan laitoinkin, asun osan ajasta muualla kuin maatilallani. Kun palaan periferiaan takaisin, pitää ensimmäisenä merkata aitan nurkka, sitten kävellä puutarha läpi ja lopuksi pyöräillä tarkistamaan peltotilusten vointi. Ei tämä maaseutu ja elo täältä mihinkään katoa, se voi muuttaa muotoaan ja lisääntyä suuresti. Nykyteknologia sataa maaseudun laariin. Työnteko, harrastaminen ja elämykset ovat kaikki saatavilla, ei tarvitse enää elää asfaltin ja betonin ympäröimänä.

Maaseudustuminen, se on seuraava megatrendi!

- Simo Ralli