Ekososiaalisesti sivistyneelle ihmiselle hiilineutraali yhteiskunta on itsestäänselvyys

Suomen matka kohti hiilineutraaliutta etenee hyvää vauhtia. Jäljellä olevaa matkaa voidaan tarkastella niin kutsutun päätös- ja toimeenpanokuilun suuruuden kautta. Kyse on siitä, miten paljon uusia poliittisia päätöksiä ja toimenpiteitä vielä tarvitaan, jotta Suomen ilmastopäästöjen ja niitä kompensoivien nielujen yhteismäärä olisi nolla. Hallituksen puoliväliriihessä huhtikuussa päätös- ja toimeenpanokuilun suuruudeksi arvioitiin 11 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Vielä vuoden 2020 ilmastovuosikertomuksessa kuilun suuruus oli 15 miljoonaa tonnia.

Päätös- ja toimeenpanokuilua ovat kaventaneet erityisesti päätökset energiaverouudistuksesta sekä päästöjen väheneminen päästökauppasektorilla aiemmin arvioitua nopeammin. Lisäksi liikenteen päästöjen arvioidaan vähenevän ennakoitua nopeammin vuoden 2030 jälkeen, ja puhtaammat lämmitysmenetelmät ja energiatehokkuuden parantuminen vähentävät myös asumisen päästöjä arvioitua nopeammin.

Tiekartat apuna hiilineutraaliuteen siirtymisessä

Hiilineutraaliustavoite ja sen toimeenpano ovat ohjanneet koko yhteiskuntaa vähähiilisyyteen. Hyvä esimerkki tästä ovat teollisuuden toimialojen laatimat vähähiilitiekartat. Yhteensä 13 toimialaa valmisteli oman tiekarttansa vuoden 2020 aikana. Tiekarttojen avulla on saatu tarkempi käsitys hiilineutraaliin Suomeen siirtymiseksi tarvittavien toimenpiteiden mittakaavasta. Samalla on vahvistunut teollisuuden toimialojen itseymmärrys siitä, mitkä ovat tehokkaimmat päästövähennystoimet kullakin toimialalla.

Koko yhteiskunnan osallistuminen ilmastopäästöjen vähentämiseen on edellytys tavoitteen saavuttamiselle. Sama pätee laajemminkin kestävän kehityksen työhön. Hallitus vastaa tavoitteiden asettamisesta ja viime kädessä myös niiden saavuttamisesta, mutta muutokset edellyttävät koko yhteiskunnan osallistumista. Tarvitaan myös laajaa osallistumista tukevia mekanismeja, jollaisesta pääministerin johtama Suomen kestävän kehityksen toimikunta on maailmallakin huomiota kerännyt esimerkki.

Laajan osallistumisen ohella oleellista on oma ymmärryksemme siitä, mitä ihmisenä oleminen tarkoittaa ja edellyttää. Mikä on suhteemme luontoon ja muihin ihmisiin, ja miten sitä vaalimme?

Ekososiaalinen sivistys mukana perusopetuksessa

Ekososiaalisen sivistyksen käsite lisättiin peruskoulun opetussuunnitelman perusteisiin vuoden 2014 uudistuksen yhteydessä. Kestävän elämäntavan välttämättömyydestä todetaan siellä seuraavasti: "Ihminen on osa luontoa ja täysin riippuvainen ekosysteemien elinvoimaisuudesta. Tämän ymmärtäminen on keskeistä ihmisenä kasvussa. Perusopetuksessa tunnistetaan kestävän kehityksen ja ekososiaalisen sivistyksen välttämättömyys, toimitaan sen mukaisesti ja ohjataan oppilaita kestävän elämäntavan omaksumiseen." Teksti jatkuu vielä: "Ekososiaalisen sivistyksen johtoajatuksena on luoda elämäntapaa ja kulttuuria, joka vaalii ihmisarvon loukkaamattomuutta, ekosysteemien monimuotoisuutta ja uusiutumiskykyä sekä samalla rakentaa osaamispohjaa luonnonvarojen kestävälle käytölle perustuvalle kiertotaloudelle. Ekososiaalinen sivistys merkitsee ymmärrystä erityisesti ilmastonmuutoksen vakavuudesta sekä pyrkimystä toimia kestävästi."

Uuden opetussuunnitelman perusteiden pohjalta on nyt opetettu seitsemän vuotta. Kestävää elämäntapaa koskevan sisällön siirtyminen opetussuunnitelmien perusteista koulujen arkeen ei ole toteutunut ongelmitta, kuten Niina Mykrän tuore väitöstutkimus osoittaa. Kestävän elämäntavan pohdinta leviää kuitenkin vauhdilla suomalaisessa yhteiskunnassa. Kulutusvalintoja pohditaan niiden ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten näkökulmasta, ja omien valintojen vaikutuksia luontoon ja ihmisiin osataan tarkastella myös oman maan rajojen ulkopuolella. Ekososiaalinen sivistysajattelu valtaa siis alaa, ja yhä useammalle suomalaiselle hiilineutraali yhteiskunta on pikemminkin lähitulevaisuuden itsestäänselvyys kuin kaukana häämöttävä utopia.

Kuva: @maaseutuverkosto, Jyrki Vesa